Kirjahylly, kerrostalo, pääkaupunkiseutu, ukkosilma, Upo-pesukone, Anna-täti ja Sony-televisio ovat YHDYSSANOJA. Alkuosa (usein erisnimi) nimeää jälkiosan tarkoitteen.
Jos substantiivia edeltää adjektiivi, ilmaus on yleensä SANALIITTO, esim. tiheä viidakko, lyhyt matka. Taipumaton adjektiivi kirjoitetaan samoin erikseen: koko lailla, pikku kaupunki, tosi ystävällinen, viime kädessä.
Huom! Muutamat vakiintuneet ilmaukset kirjoitetaan kuitenkin yhteen, esim. harmaakaihi, kevytmaito, vanhapiika, jokamies, pikkusielu.
Hyvin hankalaa on päättää, milloin genetiivimuotoinen substantiivi muodostaa sitä seuraavan sanan kanssa yhdyssanan. Luku- ja hahmotustavan mukaan voidaan kirjoittaa joko kielten opetus tai kieltenopetus.
Genetiivialkuisilla yhdyssanoilla on tosin yhteisiä piirteitä:
- ne ovat usein terminluonteisia
- niiden merkitys on yleisluonteisempi kuin sanaliiton
- niiden alkuosa viittaa ennemminkin lajiin kuin määräyksilöön.
Esim. kananmuna, talonpoika, häränsilmä, kirjansidonta, lampunvarjostin.
Kielten nimet ovat sanaliittoja: suomen kieli, englannin kieli. Huom! suomenkielinen, englanninkielinen.
Kahden samassa sijamuodossa olevan substantiivin rinnasteet ovat sanaliittoja: yötä päivää, puuta heinää, alun perin, mielin määrin, perin pohjin, suin päin.
Genetiivialkuisten -inen-adjektiivien kirjoitustapa horjuu.
Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, joiden alkuosana on pronomini tai lyhyt adjektiivi, esim. samansuuruinen, minkäkokoinen, tämänkaltainen, pahanhajuinen.
Lukuisat substantiivialkuisiset sanat ovat niin ikään yhdyssanoja: asianmukainen, järjenvastainen, kansainvälinen.
Useimmat substantiivalkuiset tapaukset ovat kuitenkin sanaliittoja, esim. pöytäkirjan mukainen, yön pituinen.
Jos infinitiiviä tai partisiippia edeltää määrite, ilmaus on yleensä sanaliitto: huomioon ottaen, läsnä ollessa, näin ollen, lukuun ottamatta, olemassa oleva, merkille pantava, irti päässyt, mukaan luettuna, niin sanottu, ennen kuulematon. Vakiintuneet ilmaukset ovat yhdyssanoja, esim. asiaankuuluva, kouraantuntuva, käänteentekevä, mukaansatempaava.
Verbin -minen-johdoksen ja adverbiaalin yhtymä on sanaliitto: eloon jääminen, puhtaaksi kirjoittaminen, maalle muuttaminen, yhteen sovittaminen. Muunlaisen johdoksen ja adverbiaalin muodostama ilmaus kirjoitetaan tavallisesti yhteen, esim. maahanhyökkäys, poissaolo, maaltamuutto, koroillaeläjä, sivustakatsoja.
Konjunktioiden kun ja kuin muodostamat liittokonjunktiot kirjoitetaan erilleen: samalla kun, sitten kun, niin kuin, samoin kuin.
